Pikavippiväittely

A-Talk ohjelmassa käytiin jonkin aikaa sitten väittely eri tahojen välillä pikavippejä koskien. Pikavippejä oli puolustamassa OPR-Vakuus Oy:n toimitusjohtaja Richard Rosenius ja Kontanto Oy:n toimitusjohtaja Jari Hytynen. Pikavippejä vastaan taas oli puhumassa kukas muukaan kuin kansanedustaja Sampsa Kataja, ja hänen lisäkseen paikalla oli myös kuluttajaliiton johtava lakimies Tuula Saario.

Rosenius kertoi heti ohjelman alussa, että lainaa netistä tarvitset aivan yhtälailla niin miehet kuin naisetkin. Lainaa ilman vakuuksia ottavat kaikenikäiset ihmiset, eivätkä pikalainat ole vain nuorten tuote, vaikka esimerkiksi mediassa annetaankin usein niin ymmärtää. Pikalainaa hakevista kuluttajista 65 prosenttia on työssäkäyviä henkilöitä, ja 21 prosenttia lainojen hakijoista opiskelee. Osa on myös eläkeläisiä, joten lainan hakijoista työttömiä on vain murto-osa.

Rosenius kertoi, että lainaa otetaan yleensä siinä vaiheessa, kun rahat ovat loppu. Saario kommentoi tähän, että jos rahat ovat loppu, ei pitäisi enää ottaa lainaa. Saario kertoi, että hänen mielestään yhteiskunnan pitäisi miettiä muita keinoja jotta ihmiset voisivat saada rahaa, kun rahat ovat loppu. Yhtenä ratkaisuna Saario ehdotti sosiaalista luototusta. Sosiaalisia luottoja on tällä hetkellä saatavilla kuitenkin vain noin kymmenessä kunnassa, joten kovin moni ei voi vielä laskea sosiaalisten luottojen varaan.

Lisäksi sosiaalinen luotto on huomattavasti hitaampaa saada, kuin mitä pikavippi, eli jos rahat ovat loppu ja jääkaappi tyhjä, on sosiaalinen luotto laiha lohtu. Sampsa Kataja taas totesi, ettei pikalainaa tarvitse kukaan. Väite kuulostaa kuitenkin suoraan sanottuna todella typerältä, sillä pikavippejä myönnetään yli miljoona kappaletta vuodessa ja haetaan vielä huomattavasti enemmän.
Kataja perusteli väitettään siten, että jos ihmisellä ei ole varaa maksaa äkillisiä kuluja, kuten asianpesukoneen tai television hajoamista, niin yhteiskunnan pitäisi auttaa henkilöä tällaisissa tilanteissa ilman, että ratkaisuna tarvitsisi olla vippi. Kataja ei kuitenkaan osannut kertoa, mitä yhteiskunta voisi tehdä auttaakseen kansalaisia tällaisissa äkillisissä rahantarpeissa.

Jos tällaisia keinoja, joilla yhteiskunta voisi auttaa heikossa taloudellisessa tilanteessa olevia henkilöitä, kerran on, niin miksei Kataja voisi kertoa näitä keinoja muillekin? Ongelma taitaakin olla vain siinä, ettei tällaisia keinoja ole. Pieniin ja yllättäviin rahanmenoihin eivät myöskään pankkien tarjoamat kulutusluotot ole ratkaisu, sillä pankit eivät tarjoa pientä lainaa, ja vaikka tarjoaisivatkin, menee pankkilainojen saamiseen tilille poikkeuksetta useita viikkoja. Pankeista ei siis ole mahdollista saada lainaa heti tilille.

Pikavippejä väitetään monesti erittäin kalliiksi, ja näin on tehnyt myös Sampsa Kataja. Pikavipeille tulee kuitenkin kuluja keskimäärin 25 prosenttia lainapääomasta, eli käytännössä jokaiselle lainatulle eurolle tulee kuluja noin 25 senttiä. Pankkien tarjoamille kulutusluotoille kuluja taas tulee keskimäärin noin 80 senttiä, joten jos pikalainoja syytetään koronkiskonnasta, niin miten tilanne on sitten pankkien kannalta? Eivätkö pankkilainat olekaan kalliita, vaikka ne ovatkin selvästi vippejä kalliimpia?

Tuula Saariolla ei sinänsä ole mitään pieniä ja lyhytaikaisia lainoja vastaan, vaan hänen mukaansa ongelma on siinä, etteivät ihmiset selviä vippien takaisinmaksuista. Saarion mukaan ongelma on kulujen kertautumisessa, jos pikalainat päätyvät ulosottoon saakka. Rosenius kuitenkin kommentoi heti perään, että 90 prosenttia lainanhakijoista maksavat vippinsä ajallaan. Jäljelle jäävästä kymmenestä prosentista puolet maksavat lainansa takaisin heti ensimmäisen muistutuslaskun saatuaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *